Suomipojat maailmalla on kiinnostavaa kamaa. Ainakin virkavallan mielestä. FBI haluaa Kim Dotcomin Uudesta Seelannista jenkkeihin. Sama porukka haluaa myös Loven Laurin Britanniasta. Molemmat Suomen kansalaisia. Molemmilla syytteet odottamassa.

Suomessa ei ole FBI:tä, mutta on muuten fanaattisia virkamiehiä. Kuten kihlakunnansyyttäjä Heikki Wendorf. Hän haluaa ehdottomasti ekstraktoida Ilja Janitskinin Espanjasta Suomeen. Janitskinia ei syytetä mistään. Hänet vain halutaan lennättää valtion piikkiin pelkkiin kuulusteluihin, koska Wendorf on niin päättänyt. Wendorfin mukaan:

Wendorfille ei kertakaikkiaan sovi, että Janitskinia kuultaisiin jollakin muulla tavalla, esimerkiksi videoyhteyden avulla. Wendorfin mukaan henkilökohtainen osallistuminen kuulusteluihin on ehdottoman välttämätöntä. Tässä ei ole mitään järkeä. Kyse on vittuilusta ja vallankäytöstä. Wendorf pullistelee.

Luovutustapauksiin liittyy Suomessa ilmeisesti aina jotakin lainvastaista. Viranomaiset eivät yksinkertaisesti halua toimia näissä tapauksissa lain mukaan.

Kesällä 2006 Suomen oikeusministeriössä oltiin paskat housussa ja mietittiin päät puhki kuinka tilanteesta selvittäisiin. Käsillä oli ongelma. Australiassa oli napattu kiinni epäilty talousrikollinen, joka haluttiin luovutettavaksi lähes sadasta tekaistusta rikosepäilystä, joista vain kymmenestä oli nostettu syytteet. Suomen ja Australian välinen luovutussopimus kuitenkin edellytti syytettä tai tuomiota, muuten ei äijää saataisi liikkeelle. Oikeusministeriön ratkaisu: valehdellaan, että syytteet on nostettu kaikista rikosnimikkeistä.

Syksyllä 2009 Suomen oikeusministeriössä lirahti jälleen lusikalliset housuun. Poliisista oli tullut tieto, että talousrikollinen on otettu kiinni Rio de Janeirossa. Hänet tarvittaisiin kiireesti Suomeen, ettei käynnissä oleva oikeudenkäynti mene vituiksi. Oikeusministeriön ratkaisu: valehdellaan, että kyse on törkeästä ryöstöstä, vaikka kyse oli törkeästä veropetoksesta. Näin saataisiin vauhtia luovutukseen, koska mikäpä maa ei luovuttaisi törkeästä ryöstöstä epäiltyä.

Keväällä 2010 Suomen keskusrikospoliisia vitutti. Epäilty talousrikollinen oli ihmis- ja perusoikeuksiaan käyttämällä siirtänyt kehonsa Suomesta Espanjaan. Häntä olisi ollut kiva päästä kuulustelemaan, jotta juttu oltaisiin saatu syyttäjälle. Lisäksi hänellä oli vajaan kahden kuukauden mittainen valmis vankeusrangaistuskin odottamassa. Ratkaisu: laitetaan kuva Interpolin sivuille ja lisätään vielä tietoihin perätön maininta aseista ja räjähteistä, niin saadaan vauhtia eurooppalaisiin virkaveljiin.

Mutta palataanpa Wendorfiin. Hän ja poliisit voisivat halutessaan käyttää muitakin tapoja Janitskinin kuulemiseksi, kuin eurooppalaisen pidätysmääräyksen avulla tapahtuvan luovuttamisen. Mutta kun eivät halua. Janitskin on piikki lihassa ja Wendorf haluaa näyttää mistä kana kusee. Wendorf antaa siis ymmärtää, että Janitskin olisi pakko saada kuulusteluihin, muuten juttu ei etene. Kaveri puhuu paskaa. Ei ole mikään pakko. Esitutkinta- tai mikään muukaan laki ei Suomessa edellytä rikoksesta epäillyn kuulustelemista. Se on toki tapana, mutta ei edellytys. Janitskinia vastaan voitaisiin siis haluttaessa nostaa syytteet ilman, että häntä on ensiksi kuulusteltu. Näin on toimittu eräässä toisessakin tapauksessa. Syyte nostettiin ilman epäillyn kuulustelua. Tämä oli valtakunnansyyttäjänkin mielestä täysin ok. Kyse on siis halusta. Aivan kuten kuulustelutavan valintakin. Wendorfin naputellessa Janitskinista etsintäkuulutusta SIS-rekisteriin, Helsingin poliisilaitos kuulustelee kymmenien tuhansien törkeistä veropetoksista epäiltyjä sähköpostilla – ilman mitään ongelmaa.

All Posts
×

Almost done…

We just sent you an email. Please click the link in the email to confirm your subscription!

OKSubscriptions powered by Strikingly