Toistuvana ja keskeisenä teemana ministeri Bernerin tarinoissa vaikuttaa olevan, että ”ihminen on syytön, kunnes toisin todetaan”. Julkisessa keskustelussa ei kuitenkaan ole ollut kyse syyllisyys-kysymyksestä. Kysymys on ollut esteellisyydestä, jonka ministeri Berner on jättänyt ratkaisematta. Vaihtoehtoisesti hän on ratkaissut asian väärin. Vaikka ministeri Berner ei hallintolain ns. erityislausekkeiden perusteella olisikaan katsonut olevansa esteellinen, olisi hänen tullut esittää saman lain yleislausekkeen (hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohta - ”muusta erityisestä syystä”) perusteella itse itselleen kysymys:

Vaikka itse olenkin sitä mieltä, että en ole esteellinen, niin mitäköhän mieltä ulkopuoliset mahtavat puuhastelustani olla?

Hallintolain 28 §:n 1 momentin perustelujen (HE 72/2002 vp) mukaan momentin 7 kohdassa tarkoitetun esteellisyyden aiheuttavan ”erityisen syyn” on oltava ulkopuolisen havaittavissa. Objektiivisen vastauksen saaminen kysymykseen edellyttää siis hetkeksi ministerin hatun riisumista ja ulkopuolisten saappaisiin asettumista. Näin toimiessa vastaus on ilmiselvä:

Kaikkien muiden paitsi parhaiden kavereideni mielestä puolueettomuuteni on vaarantunut, olen esteellinen, joten joudun jääväämään itseni.

Ministeri Berner ei vaikuta ymmärtävän, että hänen esteellisyytensä ratkaisee viime kädessä Suomen kansa. Ja nyt kansan keskuudesta kuuluvan älämölön perusteella ministeri Berner oli esteellinen, olipa hänen oma mielipiteensä asiasta mikä hyvänsä.

All Posts
×

Almost done…

We just sent you an email. Please click the link in the email to confirm your subscription!

OKSubscriptions powered by Strikingly